.

.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Piianpeili



Tämä on mummoni peili. Meillä kotona se on ollut mummoni kuolemasta asti. En erityisemmin ole ajatellut tuoda sitä omaan kotiini, mutta täällä se nyt on ja joku kumma tunnearvo on nyt niin voimakas, että tänne se myöskin jää. Täytyy sitä kesällä vähän fiksata. Peiliä en vaihda, se on jännän säröinen.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Lauantain kirpparilöydöt




Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroin, että ostin hänelle kirjan. Kirja maksoi 0.60.


Riihimäen lasin ihanne purkki, 2 l, 5 euroa. Tämä koko multa puuttuikin.



Tunnelmaa tuomaan, 4 euroa.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Eikö mikään riitä...


Lauantaiaamuna mies meni harjaamaan lumet auton päältä, niin tälläinen totuus paljastui. Hän kuuli kun viereisen talon pihalla mies puhui puhelimeen, että täytyy lähteä käymään poliisiasemalla. Siellä tavattiin, häneltä oli viety bensaakin. Minä kuulin yöllä kun auto tuli pihaan, mutta en viitsinyt nousta katsomaan, että mitä siellä tapahtuu.

torstai 20. tammikuuta 2011

Tämä kaupunki


Tämän kirjan luin viime viikolla. Tämä kaupunki on mun päässäni pyörinyt nyt joka päivä, suhde tähän kaupunkiin tulee muuttumaan lauantain jälkeen. Jotenkin en haluaisi irti päästä millään, mutta mulla ei ole siellä enään ketään, toisaalta kuitenkin erittäin paljon. Kai tämänkin kanssa on opittava elämään...

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

torstai 13. tammikuuta 2011

Muuttoapurina Helsingissä

Perjantaiaamuna lähdin junalla Helsinkiin, muuttoapuriksi tyttärelle. Muuttoauto oli noin puolitoista tuntia myöhässä, muuttomiehet olivat tehneet viisi muuttoa ennen tätä, ja se näkyi. Molemmat olivat ihan lopussa. Olimme kantaneet kaiken kevyemmän jo alas, heille jäi vain raskaimmat, mutta otti todella koville. No sitten matkaan, minä lähdin muuttoauton mukaan. Oli ehkä erikoisin automatka missä olen saanut olla mukana, auto keikkui puolelta toisella, ajattelin että miten tavarat. Mutta siitä kiitos muuttomiehelle, kaikki ehjänä. Vähän ennen uutta osoitetta auto juuttui lumihankeen, Helsingissä. Se kesti ja kesti, että siitä irti päästiin, ja vihdoin uuteen osoitteeseen, siellä lumipenkat odottamassa, ei muuta kuin tallattiin polku mistä kuljetettiin tavaraa sisään. Kyllä täällä maalla sentään pääsee kulkemaan, autolla ja jalan. Kyllä se oli hurjaa menoa, autoja parkkeerattu molemmin puolin katuja, siitä välistä piti pujotella muuttoautolla. Luulen, että muuttofirman pomo sai vähän palautetta maanantaina. Muuttomiehet olivat niin väsyneitä, että eipä paljon ollut apua heistä. Yksi laatikko putosi toisen käsistä, onneksi rikki meni vain vähän, vaikka oli astialaatikko. Helsingistä junalla Jyväskylään, siellä sitten näitä elämän ikävämpiä asioita hoitamassa maanantaipäivän ja tiistaina kotiin.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011