Muistelen viime vuoden viimeistä päivää...

Niin monta kertaa on tänään ajatukseni vieneet minut viime vuoden viimeiseen päivään.

Sain noin puolenpäivän aikaan puhelinsoiton, joka muutti sen päivän alkuperäiset suunnitelmat.

Jotain menneestä joulusta

Muistoja ja ostoksia

Minulla on tallessa tälläinen aarre, joulukortti,

jonka äitini on lähettänyt omalle isälleen.

Kortti on päivätty 18.12.1951. Suurennuslasilla sain päivämäärän näkyviin.

Minun ensimmäinen jouluni.

Ostin tiistaina tuollaisen tekotuijan kyläkaupalta.

Eikä maksanut juuri mitään, kun jo alennetut jouluvalot olivat vielä puolella hintaa.

Laitoin jouluvaloja meille jo marraskuussa ja jouluviikolla myin ne pois kirpparilla.

(kaksi valotornia) 

Tätä "tuijaa" olin jo katsellut aikaisemmin, että se on ihan kaunis.

Tämä ei ole mielestäni niin jouluvalo.
Voin laittaa tämän terassille tai etupihalle ovenpileen.

Näitä pieniä kukkaruukkuja ostan joka vuosi.

Ne ovat kukka-asetelmista jääneitä. Maksoivat 0.30.

Takanreunalle niitä nyt laitoin kolme ja niihin puolukanvarpuja.

Koputtaa jo ovelle tonttuset nuo, lahjoineen veitikat sisään jo astuvat. Kaikille kontista käärön tuo...

Omin kätösin käärimäni paketit.

Katselemisia

Tälläinen kirjapino lähti mukaan kirjastosta.

Tämä osoittautui oikein aarteeksi, niin paljon kuvat toivat muistoja mieleen.

Näitä astioita löytyi kotoani.

Kun muutin omilleni, niin näitähän minäkin ostin itselleni.

Marimekko on ollut aina sen mun ykkösjuttu,

 heti kun olen sen olemassaolon hoksannut.

Säästin aina rahaa, että sain ostettua jotain mistä oikein kovasti tykkäsin.

 Harmittaa kun en ymmärtänyt säästää niitä mekkoja ja muita vaatteita,

mitä äiti minulle marimekon kankaista ompeli. Ei ole edes valokuvia niistä.

Mutta ne oli niin ihania vaatteita, itse suunnittelin mallit.

Marjatta Metsovaara oli myöskin niitä suunnittelijoita, joka pysäytti.

Hänen värienkäyttö oli niin rohkeaa. Ihania kankaita.

Ei ihan samanlaiset, mutta lankarullista tein meille vastaavanlaiset.

Pennejä laitettiin lippaisiin säästöön.

Eipä juuri taida enään tulla tälläisiä ovenkahvoja vastaan. Hauska!

Aivan ihana. Meillä oli tälläinen keittiössä.

Tätä tyyli meilläkin oli kirjahylly ja joku piironki.

Juho Jussilan Jukka-leluja. Tuota vasaralelua meillä ei ollut,

mutta jossain kyläpaikassa oli sellainen, se on jotenkin jäänyt mieleen mieluisana.

Aarikan kynttilänjalat. Niistä tykkäsin heti kun niitä markkinoille tuli, yksi tuollainen kultainen minulla oli, mutta senkin olen kirpparilla myynyt pois.

Nythän sekin olisi niin nostalginen.

Tälläinen meillä oli olohuoneessa, kunnes sinne ostettiin kristallikruunu, mikä oli luullakseni äitini harras toive. Tämä siirtyi makuuhuoneeseen.

Yki Nummen Lameet (1964).

Kotonani oli tämä Esteri Tomulan koristelema Vegeta-kattila.

 Minulla omassa kodissani tuollainen keltainen kattila.

Kotona meillä oli tuollainen Punahilkka kahvipannu, tässä kuvassa Sinihilkka.

 Omassa kodissani minulla oli tuollainen Antti Nurmesniemen

muotoilema Pehtoori-pannu, keltaisena.

 Siitä oli aina haaveillut ja sen sitten ostin heti kun omilleni muutin.

 Tälläinen Tampellan pyyhe minulla on vieläkin tallessa.

Äitini täti Tampereella oli Tampellalla töissä,

että sieltä varmaan kotiinikin saatiin paljon näitä tuotteita.

Monta kertaa on tullut mieleen, että eipä ollut 60-luvulla kaupoissa rihkamaa.