

Tämmöisen hamosen olen joskus virkannut. Hameessa oli vuori ja on ollut päälläkin. Nyt se pyörii paikasta toiseen, kun ei malta heittää poiskaan, on virkattu todelle pienellä virkkuukoukulla, tekemistä on ollut. Mutta kun se noin levenee alaspäin, niin siitä on vaikea mitään suunnitella, ei oikein tyynynpäällistäkään. Ehdotuksia, kiitos♥



Näissä talvisissa maisemissa, tämän pienen lammen rannalla olen vieraillut maanantaina ja tiistaina, olen saanut tässä pihapiirissä asuvasta Lailasta uuden ystävän. Ihan kun olisimme aina tunteet, harvan ihmisen kanssa on näin helppoa ystävystyä. Odotan innolla kesää, että pääsen näihin maisemiin. Valokuvista näin mitä kaikkea lumihangen alla on. Lailan omin käsin tekemään, kukkia niin paljon ja kaikkea muuta kivaa, kiviä, aitoja ja vaikka mitä. Sain Lailalta tomaatin taimia ja muutamia kukantaimia omaan pihaani istutettavaksi. En ole koskaan tähän aikaan vuodesta ollut tekemisissä taimien kanssa, toivottavasti kasvavat, jospa Lailan rakkaus kantaa tänne asti.
Laila jatkaa elämää täällä ja siellä mihin minulta yksi elämänvaihe nyt päättyi. Mutta onnellinen sattuma tässä on se, että Laila tuli elämääni lapsuudenystävieni kautta ja näin voin vierailla edelleen lapsuudenkodissani. Melkein kuin satua tämä tarina, miten näin elämä meidät kuljetti toistemme luokse.


Olen kutonut talven aikana viisi mustaa, yhden violetin, kaksi sinistä, yhden valkoisen, kaksi harmaata, kaksi vaaleanpunaista ja kolme oranssia putkihuivia. Muutaman olen antanut ja muut myynyt kirppiksellä. Nyt kun halvalla sain, niin piti vielä oikein kaupasta ostaa kaksi, toinen on ihanan ohutta mohairlankaa, musta sekin ja sitten tämä, missä niin kauniit hapsut. Nämä olivat Keskisellä 3.50 kpl. Kutomani ovatkin paksumpia. Mutta näitä kerkiää vielä käyttämään nyt keväällä. Jaa niin, onhan mulla työnalla parhaillaan vihreä.
Eilen ei tiennyt että tuollainen ukko seisoo tuossa porraspäässä, tänään hän paljasti itsensä, tämä enteilee vissiin kevättä, ihanaa♥