Menin maanataina haudalle kanervien kanssa.
No mitä ihmettä, siellähän olikin jo kaunis,
monivärinen kaneva.
Siinä sitten ihmettelin, että kukahan sen olisi tuonut,
joskus serkkuni äitinsä kanssa on tuonut kanervan,
mutta he ovat aina kertoneet siitä.
Sitten huomasin, että siinähän palaa kynttiläkin lyhydyssä,
ja kurkistin lyhdyn sisälle,
kynttilä oli lehdkynttilä ja sen vieressä lappu!
Tuo lappu!
Kun pääsin kotiin niin vähän goolasin ja etsin
ja löytyihän Leena.
Leena on 85 vuotias ja äitini on ollut nuoresta asti heidän
perheensä elämässä mukana.
Äitini äiti on kuollut nuorena ja seitsemän lasta jäi isän kanssa.
Tämä Nuoranteen perhe sitten otti äitini omakseen.
Tulivat Eurasta Kuohulle, perheen isä perusti sinne sahan.
Asuivat aivan ihanassa punatiilisessä kolmekerroksisessa talossa.
Minäkin olen siellä käynyt.
Leenan kaksi vanhempaa sisarusta olivat äitini ja isäni häissä morsiustyttöinä.
Soitin Leenalle, ja voi sitä puhetulvaa, niin paljon meillä juttua oli,
Leena soitti minulle vielä illalla uudestaan.
Tälläist asiat ovat niitä ihania helmiä elämän helminauhaan.
Kuva äitini ja isäni häistä 1948
