Alakerran, lapsen huone, viirejäkin vielä tallella.
Hernekeittopurkeissa kyniä.
Vanhat farkut seinällä, niissä taskuissa tavaroita.
Huonetta kiersi tuo lauta, ja siinä oli koukkuja!
Vähän myöhemmin sama huone.
Tuo sininen paneeli karkasi vähän käsistä,
sitä oli ensin keittiössä,
sitten eteisessä ja sitten täällä alakerrassakin.
Taso on tehty kahdesta levystä, rakennusharkot välissä.
Sininen on ollut värinä, myös esineissä.
Tuon tuolin toin kotoani,
äitini on tehnyt tuon päällisen siihen.
Ja siinä oli todella hyvä istua.
Seinällä on taulu, siihen olen lastulevyn päälle pingottanut kankaan,
sellaisen vähän nk. taiteellisen, sitten isäntä siihen kehykset teki että kangas siellä hyvin pysyi.
Seinällä näkyy ikkuna,
isäntä sen teki, se on meillä vieläkin,
maalattuna valkoiseksi, kehykset.
Tässä näkyy toinen kangastaulu.
Siinä näkyy molemmat vanhat nojatuolit, niissä oli kyllä hyvä istua,
myin ne sitten kirpparilla, kun muutimme.
Tuossa näkyy tuollainen seinänpätkä,
se on kahitiiltä, kun myimme asunnon,
niin uusi omistaja otti tuon HETI POIS!
ja voi tuota tavaran määrää tuolla hyllyssä
Narupurkit on minulla vieläkin.
Mutta kirjoja ei ole, meillä oli kyllä tosi paljon kirjoja,
ja kaikki luettiin.
Kuvassa näkyy isännän tekemä pöytä,
siinä oli tumma lasi, se oli kaunis,
en olisi halunnut siitä luopua,
mutta ei muuttokuormaan mahtunut.
Kuvassa näkyy kaksi valkoista Mariskoolia,
eivät edes Marimekossa tienneet niiden hintaa,
niitä oli tehty vain muutama.
Myin ne ja ne meni johonkin itärajalle.
Jossain askarteluinnostuken aikana siirrettiin pöytäni
olohuoneeseen, pöytä on Muuramen,
se oli kyllä kätevä, ja toimme sen tänne Muurameen,
mutta täällä piti luopua, ja ostaja tuli Mikkelistä asti,
oli tuollaista etinyt kauan.
Meillekin tuo ostettiin vuonna 1985.
Siinä näkyy eteinen ja olohuone.
Teetimme tuon kaapin tuohon väliin,
siinä oli puhelimelle paikka.
Seinällä on isännän tekemä hyllykkö,
kapea ja monta hyllyä, sitä tavaraa kun oli.
Makuuhuoneessa sängyn vieressä,
molemmin poulin, oli samanlaiset.
Tuo lintuhäkki on meillä vieläkin,
olen sen valkoiseksi maalannut.
Jossainvaiheessa alakerran toisessa huoneesa näytti tältä.
Apua, sanon minä, mutta isäntä teki silloin myös kotona töitä.
Sitten tämä hyllyhökötys siirtyi taloyhtiön yhteiseen varastoon.
Siinä sitä tavaraa on.
Kellon on lapsi tehnyt koulussa.
Seinällä näkyy muutamia työkaverini,
voiko niin sanoa, Hän on nykyään 97 v.
maalaamia kukkatauluja,
niitä minulla on paljon, vieläkin.
Sitten nuo hyllyt, niitä on neljä kappaletta.
Ja toin ne bussikyydissä Vantaan Ikeasta,
bussi pysähtyi noin 300 metrin päähän meidän kodista,
silloin ei ollut kännyköitä,
en tajua miten olen ne kainalossa kotiin kantanut.
Yläkerran terassilta,
siellä oli monenlaista kalustetta,
me kyllä grillasimme ja söimme muutenkin paljon terassilla.
Mikä oli kummallista, sillä niin ei tehnyt kukaan naapureistamme.
Makuuhuoneesta.
Viirit, apua, en ikinä enään laittaisi,
mutta olin sellainen, että varsinkin jos lahjaksi jotain sain,
niin esille laitoin.
Suomenlippu on pesiäiti palkinto, valtakunnallinen.
Toinen on Töysän kunnan viiri, isäntä sai sen suunniteltuaan
kunnalle uuden logon.
Taulut ovat Merja Immosen kortteja.
Makuuhuoneen nurkka, mun ja isännän yhteinen työnurkka,
silloin kun ei vielä Muuramen kirjoituspöytää ollut.
Yläkerran terassilta,
noissa tuoleissa oli kyllä todella huono istua!
Kauheesti teimme noita ritilöitä ympäriinsä,
niitä oli enemmänkin, ja tuo missä on laatikko,
keinun vieressä, niin siihen isäntä rakensi oikein varaston,
ovella, siellä säilytettiin puutarhatavaroita.
Eräänä syksyn tein tälläisiä puita,
niitä oli takapihallakin.
Naapurissa kävi ihminen, joka oli sairaalassa töissä,
pyysi että tekisin sairaalan ovenpieleenkin,
no teinhän minä!
Makuuhuoneesta, isännän tekmä hyllykkö,
niitä oli useita, alakkerraskin.
Ja tuo taulu, se on vähän nk. kirjaisinkokoelma,
jostain messuilta sen sain,
siihen teetettiin sitten oikein lasi ja kehykset,
se on muuten vieläkin meidän varastossa.
Etupihalta, olihan siinä keräämistä,
noissa kivissä.
Että näitä kuvia tuli vastaan,
kun vanhoja albumeja selaisin.
