Eilen kävin ystäväni Leilan luona.
Olemme olleet ystäviä ihan syntymästäni asti.
Leila asui maalla, siellä missä mummolani oli,
vietimme kaikki kesät mummolassani kun olin lapsi.
Sitten vierähti noin 40 vuotta kun asuin muualla.
Tänne kotiseudulle kun pääsin muuttamaan takaisin
niin olemme olleet Leilan kanssa paljon tekemisissä
ja aina marraskuussa vietämme päivän yhdessä.
Leila on niin taitava ruuanlaittaja ja leipoja,
eipä tarvinnut eilenkään enään vierailun jälkeen kotona mitään syödä.
On se niin ihanaa ja mukavaa kun voimme muistella niitä lapsuuden kesiä.
Sitten, en ymmärrä miksi en pääse tänne blogiin enään.
Koko päivän eilen yritin.
Nyt pääsin fb:n kautta!
kai tämä pitää sitten lopettaa!