Vaikea verhotanko

Tässä kuvassa on siis vanha valkoinen verhotanko.

Joka oli aivan liian ohut, notkui pahasti.

Verhotankoetsiskely tuotti tulosta.

Kai meille mustankin vehotangon voi laittaa, ajattelimme.

Tankoja piti ostaa siis kaksi, koska ikkuna on niin pitkä,

että yksi ei riitä.

Kun jatkoimme kaksi tankoa yhteen, niin hups,

tankojen päät piti ruuvata kiinni ja se ei onnistunutkaan niin,

että koristeet olisivat olleet samoinpäin.

Mutta ei tämäkään nyt mun silmää häiritse.

Vaikka yleensä tarkka olenkin tälläisissä asioissa.

Sitten vielä toinen ongelma.

Täällä ei sellaista kauppaa ole, missä olisi ollut mustia renkaita.

Miksi pitäisi olla verhoissa renkaat?

Nyt verhot ovat paljon kauniimmin kuin renkaissa roikkuen.

Laskeutuvat kauniimmin.

Siis: olen aika tyytyväinen.

Ei ihan täydellistä kuitenkaan!

Tässä on niinsanotun toisen makkarin sohva.

Vanha, tylsä, melkeinpä ruma.

 

Pääsiäisenä päällystin sohvan vihreällä sängynpeitolla.

Tämä kuva ei ole hyvä, vihreä on paljon kirkkaampi luonnossa.

Oli todella piristävä. Koko huone muuttui niin valoisaksi.

Ja sitten lettuja syömään.

Tämä syntyi ihan vanhingossa,

en mitenkään erityisesti muotoillut,

taikinaa vain valutin pannulle!