Tässä kauniissa pihapiirissä saimme vieraille taas viikonloppuna.
Olikos tämä nyt sitten se korvasieni.
Näitä kasvoi pihassa.
Enpä ole moista ennen nähnytkään.
Tämä on niin kaunis pihapiiri.
Lailalla oli kasvihuoneessa muutamia tuhansia taimia.
Ja kaikki hän tuntee nimeltä.
Lailan herkkujen ja kauniin pihapiirin jälkeen matka jatkui
tänne minulle niin tuttuun osoitteeseen.
Jotain mulle niin tuttua oli heti eteisessä vastassa,
mun omat aamutossut ♥
Paluumatkalla poikettiin taas Lailan luona.
Hänellä kukkii kukat sisällä ja ulkona
yhtä kauniisti.
Kiitoksia Laila taas kerran.
Toivottavasti tapaamme pian.
Tähän meidän ystävyyteen liittyy niin erikoinen tarina,
se on kuin satua ♥
Lailalta sain monta pussia mustikoita.
No miten nää radiot sitten liittyy tähän kaikkeen edelliseen.
No siten, että keskiviikkona tuli keski-suomen radiosta
Lailan laatima toivekonsertti.
Se olikin vähän erilainen konsertti,
Laila oli laatinut sen kevään lauluista ja hän kertoi jokaisesta
laulusta jotain.
Ohjelma alkoi, niin hoksasin, että mullahan on kasettisoitin
tässä radiossa, äkkiä se päälle ja kaapista löytyi onneksi
vielä kasettikin ja niin sain konsertin melkein kokonaan nauhalle.
Kuvassa on kolme radiota, kun ei meinannut keskisuomi oikein täällä
pohjanmaalla kuulua!
Kauniita kuvia! Ja, juu, korvasienihän siellä!
VastaaPoistaTaitaa olla ehkä Huhtasieni.
VastaaPoistaOlet saanut taas kivan kuvakokoelman blogiin. Sieni näyttää huhtasieneltä. Mulla niitä kasvaa vadelmapenkissä. On korvasien sukulainen mutta mauton siis ei maistu miltään olen sen testannut.
VastaaPoistaPitkästä aikaa blogikierroksella.
VastaaPoistaHei, sieni on minulle tuttu, juuri viime viikolla kävin vähän kävelyllä ja näin noita sieniä. Mielestäni korvasieni se ei ollut joten soitin äidille joka epäili sen olevan huhtasieni. Miehen tultua töistä kävimme ne pomimassa (taisinkin fb:sa saalista esitellä) ja hänen valmistaessaan niistä ruokaa minä vielä googletin ja etsin tietoa. Eipä -ainakaan ne mitä me keräsimme- olleet huhtasientä vaan sellaista kuin poimukellomörsky... Ero oli siinä että huhtasienessä lakki oli varren kanssa yhtenäinen kun taas mörskyissä se oli tavallaan "irrallinen". Olipa hyvin selitetty ;). Kuitenkin siis mörskyissä näki lakin alle mutta huhtasienessä ei. Poimukellomörsky on syötävä mutta erittäin harvinainen (tai näin kertoi ne lähteet mitä googlella löysin). Harvinaisuutensa vuoksi sitä ei juurikaan sienikirjoissa ole ja tähtiluokituskin oli kaksi. Me tykkäsimme, mies teki kastikkeen jossa sienten lisäksi sipulia, timjamia, ruohosipulia... -emmekä tulleet kipeiksi... ;)
Kiitoksia viesteistä. Kirsikalta sainkin eilen ihan sanallista viestiä, että huhtasienihän se on. Itsekin googletin ja etsin että mikä tää sieni sitten olikaan, mutta en oikeaa löytänyt. Laila sanoi, että heti pannulle ja todella hyvältä maistuu. Itse en uskalla kerätä kuin paria kolmea tuttua sientä.
VastaaPoista