Ompelukoneen ostin varmaankin ihan ensimmäisenä kun omilleni muutin.
Kai mää ajattelin että sehän nyt ainakin pitää olla, ompelijan tyttärellä!
Tämä kone on joskus ollut kovassakin käytössä,
osaan omella hameen, missä on kuminaha vyötäröllä
osaan ommella housutkin, "kuminauhakiinnityksellä".
Verhot, lakanat, tyynynliinat, tilkkutyöt, lahkeiden lyhennys, tämänsorttiset onnistuu.
Olen kyllä tehnyt joitakin naamiaisasuja, joissa ei nyt ole niin tarkkaa ollut se lopputulos.
Ja tulihan noita barbinvaatteitakin tehtyä jossainvaiheessa aikakinlailla.
MUTTA ETTÄ VETOKETJU!
Ohjekirjaa piti selata niin moneen kertaan, en vaan ymmärtänyt.
En tiedä miksi tuo ympyrän sisällä oleva vempain sotki mun ajatukset.
Kaikki oli valmiiksi laitettu ja ompelun piti alkaa,
mutta EI. Piti odottaa että isäntä tulee kotiin,
no hän keksi lopulta miten tuo vetoketjujalka "asennetaan".
Tässä se nyt on: elämäni ensimmäinen vetoketjunompelu!
Tämä takki on ihan käyttökelpoinen mutta vetskari ei vaan suostunut
enään toimimaan.
Ostin uuden takikin, mutta sitä kotona sovitellessa tulin siihen tulokseen,
että ei oo hyvä.
Onneksi sen saa palauttaa.
(Äitini on siis aina ommellut mulle ja meidän perheelle vetskarit kun on sellaista tarvetta ollut)
Hieno lopputulos sitten lopulta! :-D
VastaaPoistaEi se vetoketjun ompelu mitään hauskaa ole. Varsinkin vaihto. Kyllä minä olen ommelut niitä useita.
VastaaPoistaÄlä sure vetoketjua,minä en saa mitään koneella aikaiseksi.
VastaaPoistaVerhotkin on työtä ja tuskaa ommella.
Langasta kyllä syntyy neuleita,mutta eipä muuta.
Kiitos kannustuksesta. Kirsikka, kyllä mää vähän ajattelin ottaa takin ja polkasta sinne teillepäin, mutta onneksi kokeilin, niin uskallan nyt sitten uudestaankin.
VastaaPoista