.

.
.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Viikon varrelta!

Keskiviikkona oltiin Harjulla katsomassa Nuorten Eliittikisoja.
Siinä tuli muisteltua menneitä... olemme molemmat urheilleet
tällä kentällä yhtä aikaa, ammattikoulun kisoissa.
Minun lajit olivat: pituushyppy, aitajuoksu ja viesti.
Isäntä sanoi, että nykyään en pääsisi aitojen ylitse edes lypsyjakkaraa avuksi käyttäen!
Ja tottahan se onkin! 
Perjantai-iltana oli Muuramessa Rantakalailta Koskenrannassa.
Soittajat olivat vaihtuneet alkuperäisestä, mikä oli vähän pettymys.
Vettä satoi koko ajan.
Kyllä siellä väkeä oli, mutta suurin osa seisoskeli penkkien takana sateelta suojassa,
puiden varjossa.

Sunnuntaina lähdin isännän mukaan Hippoksen uudistetulle pesiskentälle.
En ole tänä vuonna vielä kertaakaan käynyt, isäntä on kaikki pelit käynyt katsomassa,
niin miesten kuin naistenkin.
Kirittäen vastuksena oli Lappeenranta ja voitto tuli kotiin 2-0.
Ei ole pesis minua niin innostanut kuin aikaisemmin, mutta menen kyllä uudestaankin tänä kesänä.
(Olen itse aikoinani pelannut Kirissä ja Honsussa Jyväskylässä pesäpalloa!)
Ainakin sitten, kun Lapualta saavutaan tänne pelaamaan, siinä pelissä on tunnelmaa!
Maanantaina olimme Riihivuoren Aplooditeatterissa.
Tyttäreltä saimme joululahjaksi elämyspaketin,
mihin kuului teatteriliput ruokailuineen.
Ruoka oli hyvää ja maisemat hulppeat!
 
Näytelmä oli hauska ja viihdyttävä!
Ei saisi valittaa, mutta sattui niin kylmä ilta,
ja kun tässä teatterissa on se hienous, että kun koko takaseinän saa auki,
ja siellä taustalla näkyy nuo hulppeat maisemat,
niin olihan ne sivut auki melkein koko näytelmän ajan.
Näytelmään kuului vanha sininen Laada, niin sillä ajettiin myöskin ympäriinsä...
(edelliskerralla, toissakesänä kun olin täällä, niin oli kaunis, lämmin kesäpäivä,
silloin tämän teatterin hienous pääsee paremmin oikeuksiinsa)
Maisemaa Riihivuoren laelta, siellä se kotikin jossain on Päijänteen takana!
Kyllä on elämämme niin muuttunut tänne muutettuamme.
Maisemallisesti, mutta myös kaikenlaisten tapahtumien suhteen!
On päiviä, että ei kerkeä kaikkeen, mitä olisi tarjolla, ja mikä kiinnostaisi.
Onneksi olimme rohkeita ja teimme ratkaisun muuttaa takaisin kotikonnuillemme!
 

3 kommenttia:

  1. Hei, jos joskus tulisi mieleesi huudella pesiskentällä jotain, voit varmaan vienosti huudahdella jotain positiivista Emmalle. Meidän isolapsen taannoinen joukkuekaveri... taitava pallon kanssa...

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, että viihdytte kotimaisemissa :) Käyppä Rahkasammaleessa lukemassa kommentisisi vastaus. Minun sähköposti on siellä 'Tietoja minusta' kohdan alapuolella.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia vaan, missä joukkueessa Emma pelaa? Käyn kurkkaamassa Rahkasammal sun blogiasi!

    VastaaPoista