Toukokuun toinen sunnuntai

Äitienpäivälahjan sain jo eilen.

Ihana pussukka. Tuollaisistahan mä tykkäänkin.

Teksteistä minuun kolahtaa tuo kyökki, siitä mummoni aina puhui.

Tokihan tuo tupakin on tuttu, ja varsinkin täällä pohjanmaalla se on jokapäiväistä.

Mutta vähän eri tarkoituksessa kuin meillä keski-suomessa.

Siellä se on emempi nk. keittiö, mutta täällä pruukataan sanua, että mennähän tupahan,

kun mennähän sisälle talohon!

Mukana oli pieni rasia painokelpoisia ajatuksia.

Niitä oli 11 kpl.

Teksti oli niin pientä, että ei oikein hyvää kuvaa tullut.

Mutta minulle niistä valikoitui seuraavat:

Hymy on ikkuna, josta näkee, että sydän on kotona.

Me ei voira olosuhteeta räätälöörä,

mutta me voirahan asennootua myätäkarvahan.

Kun hauskoja ajatteloo, niin mukavasti naurattaa.

Elämä ei muodostu päivistä, jotka ovat menneet,

vaan päivistä jotka muistat.

Kaunis Kiitos ♥

Fiinariina eli Hulvaton flikka sai minusta blogiystävän.

Pussukka on tehty vanhasta armeijan pesupussista.

Minähän niin arvostan näitä kädentaitajia.