Tavaroiden siirtelyä!

 

Meillä näytti tälläiseltä aamulla niin isäntä tuumasi,

että on Palsanmäki tulossa meille!

Sulla on varmaan jokin hinta noille tavaroille!!!

...palaan siihen miksi on näitä astioita pöydällä myöhemmin...

 

Nämä ovat vanhoja kuvia!

Astiat on tallessa!

Kävin viime viikolla hautausmaalla

ja kuvasin nämä ruusut.

Mielestäni aika kauniit tuli kuvista,

aivan kuin ruusun sisällä olisi valoa,

mutta todellisuudessa siihen vain osuus aurinko noin sopivasti!

 

Oikein ihanaa viikonloppua teille toivottelen!

 

Maisemat vaihtuivat!

30.8.2013 tämä auto peräkärryineen lähti kohti Jyväskylää

ja neljäkymmentäyksivuotta ja kuusi kuukautta elämää etelä-pohjanmaalla jäi taakse.

Tällä autolla oli tehty jo pari keikkaa ennen tätä

ja omalla autolla muutamankin kerran.

(Eilen oli muuten muutama muukin peräkärry ja pakettiauto liikenteessä.)

(Yliopistot alkavat maanantaina.)

Minä sananmukaisesti palasin kotiin!

Kotiin, josta lähdin maailmalle kakskymppisenä, ensin Jämsään ja sieltä matka jatkui Alavudelle.

Ihan työn perässä nämä ratkaisut silloin tehtiin.

Ajatuksissa on ollut jo muutaman vuoden, että jos mahdollista, niin palaamme kotiseudulle takaisin.

Toissakesäisen Päijänneristeilyn seurauksena löytyikin sitten tuo uusi asuinpaikka!

Niin tänne kotiin, tulen tänne kuin kotiini, todellakin,

vaikka tässä asunnossa ei asukkaan perhettäni enään.

Mutta joskus elämä kuljettaa niin, että ystävien kautta saa uusia ystäviä.

Niin kävi tässäkin tapauksessa.

Suuret kiitokset Lailalle, että saamme tässä tutussa kodissa viettää kuukauden.

Ja lämpöiset kiitokset lähtee myös Veijolle sinne Alavudelle,

ilman Sinun apuasi emme olisi selvinneet tuon muuttohärdelin kanssa.

Martille myöskin kiitokset, että saimme lainata autoasi.

Nyt opetellaan tätä kerrostaloelämää kuukauden verran!

Sekin on mukavaa, että meidän kotiin muuttanut perhe kutsui meidät käymään!

Alavus oli hyvä paikka asua, viihtyisä, rauhallinen pikkukaupunki.

Kiitokset ja terveiset kaikille ystäville!

 

 

 

 

 

Aitakin muutti!

Tälläinen isännän tekemä aitanurkkaus oli meillä pihassa.

Sen ympärillä kasvoi ystävältäni Kirstiltä saamiani monia kauniita kukkia. 

Kukat onneksi ei tykänneet pahaa, vaikka aita lähti!

Niin aita lähti ja muutti Töysään!

Maisemat vaihtuu!

Näissä maisemissa olin risteilemässä vuosi sitten, tarkemmin 27.7.

Ja se oli sitten menoa kertaheitolla, että: tännehän mä haluan muuttaa!

Mies oli vielä työelämässä, ja hänen kesälomallaan lähdettiin tänne ajelemaan,

kierreltiin ja kaareltiin näissä maisemissa, Muuramessa, Korpilahdella.

Sitten ajelimme Korpilahdelle ystäviemme Eeva-Maijan ja Jorman luokse,

ja mitkä näkymät heiltä Päijänteelle, niin ihana asuinpaikka ja koti heilläkin,

 Päjänteen rannalla. Heidän kanssaan ajelimme vielä näissä maisemissa lisää.

Kuvissa on myöskin Riihivuoren laskettelukeskusta,

se onkin meidän perheelle entuudestaan tuttu paikka, talvisin.

Emme ole juurikaan näissä maisemissa kesäisin käyneet.

Onneksi risteilymatkan ohjelmaan kuului kesäteatterieistys

Riihivuoren Aplooditeatterissa!

Nyt ollaan tässä!

Kotiin päästyämme mies laittoi nettiin haun: asunto järven rannalta, Muurame!

Olihan siinä vielä muutama mutka matkassa.

Mies oli työelämässä. Mutta hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä "oloneuvokseksi".

Ja sitten alkoikin tapahtua!

Eilen veimme jo kolmannen kuorman tavaraa uuteen osoitteeseen!

Siis tuo vesi oli se tärkein!

Tämä on pieni lampi. Vastarannalla on vain tuo yksi maalaistalo.

Olen itse siis Jyväskylästä ja mies Keuruulta.

Tänne eteläpohjanmaalle olemme tulleet työn perässä,

täällä ollaan oltu noin neljäkymmentäkaksi vuotta!

Aina on ollut ajatuksena lähteä takaisin "kotiin",

ja ehkäpä ajatukset ovat olleet Keuruu-Jyväskylä välillä, sen reitin varrelle

osuu myö minulle erittäin rakas lapsuuspaikkakunta Kuohu.

Mutta tämä risteilymatka muutti kaiken!

Muuttoapurina Helsingissä

Perjantaiaamuna lähdin junalla Helsinkiin, muuttoapuriksi tyttärelle. Muuttoauto oli noin puolitoista tuntia myöhässä, muuttomiehet olivat tehneet viisi muuttoa ennen tätä, ja se näkyi. Molemmat olivat ihan lopussa. Olimme kantaneet kaiken kevyemmän jo alas, heille jäi vain raskaimmat, mutta otti todella koville. No sitten matkaan, minä lähdin muuttoauton mukaan. Oli ehkä erikoisin automatka missä olen saanut olla mukana, auto keikkui puolelta toisella, ajattelin että miten tavarat. Mutta siitä kiitos muuttomiehelle, kaikki ehjänä. Vähän ennen uutta osoitetta auto juuttui lumihankeen, Helsingissä. Se kesti ja kesti, että siitä irti päästiin, ja vihdoin uuteen osoitteeseen, siellä lumipenkat odottamassa, ei muuta kuin tallattiin polku mistä kuljetettiin tavaraa sisään. Kyllä täällä maalla sentään pääsee kulkemaan, autolla ja jalan. Kyllä se oli hurjaa menoa, autoja parkkeerattu molemmin puolin katuja, siitä välistä piti pujotella muuttoautolla. Luulen, että muuttofirman pomo sai vähän palautetta maanantaina. Muuttomiehet olivat niin väsyneitä, että eipä paljon ollut apua heistä. Yksi laatikko putosi toisen käsistä, onneksi rikki meni vain vähän, vaikka oli astialaatikko. Helsingistä junalla Jyväskylään, siellä sitten näitä elämän ikävämpiä asioita hoitamassa maanantaipäivän ja tiistaina kotiin.