Ihania isoja laseja tai mitä sitten ovatkaan, mutta jälkkäriä näistä aion tarjota. Ensin ostin kaksi ja pari päivää välissä niin samalla myyjällä oli tullut kaksi lisää, siis vois sanoa, että oikeaan aikaan olin paikalla, siis kirpparilla.
Mukaan lähti myös tämä keltainen kassi. Mulla on näitä ennestään, en tiedä mikä tässä viehättää, en näitä erityisesti kerää. Viisi näitä nyt kuitenkin on "kerääntynyt"!
Nämä mulla on ennestään, ihan kaupasta ostettu joskus aikoikaan. Kukkia ainakin tossa valkoisessa isossa on joskus ollut. Katsotaan nyt mitä näille keksii, joukonjatkona kaapissa oleilevat.
Tämä lasirasia myös kirpparilta.
Eilen aamulla sain serkultani suruviestin, että hänen äitinsä, minun tätini, Hilja, oli nukkunut pois. Hilja-täti sai elää pitkän elämän. Hän oli 98 vuotias. Lapsuudessani minulle hyvin läheinen, olin heidän luonaan todella paljon, viihdyin maalla paremmin kuin kaupungissa. Niin paljon on muistoja siltä ajalta. Myös meidän koko perhe kävi heillä saunassa joka lauantai. He asuivat noin viidentoistakilometrin päässä meiltä. Oli oikea pihasauna, talvisin kyllä nopeasti saatiin kamppeet päälle ja juostiin pihanpoikki lämpimään tupaan. Heillä oli iso puutarha, marjapensaita ja kasvimaa, marjoja syötiin puskista ja porkkanoita suoraan pellosta, ruohikkoon vain vähän pyyhkäistiin ja suoraan suuhun. Serkkuni piti luontopäiväkirjaa, mikä oli minusta aivan ihanaa ja erikoista. Kesällä nukuttiin vintillä, mistä oli kauniit näköalat. Ongella käytiin ja soutelemassa, saaressa retkellä. Niin paljon muistoja liittyy Hilja-tätiin ja heidän perheeseen. Lämmöllä ja kiitollisuudella muistelen.
Kellotaulu oli vaan niin kaunis, että päätin vaihtaa keittiön kellon kesäisempään... Mies ihmetteli ostosta, mihin tuon laitat. Meillähän on kello keittiössä. N-i-i-n on. Eikä se ole mennyt edes rikki, mutta silti nyt vaihdetaan toiseen, tähän ajattelutapaan on vielä matkaa... mutta ehkä se siitä...
Tämä on se vanha kello, joka huilailee nyt kaapissa.
Tämä on isäni tädin, Idan, s. 1887, rannekello. Hän antoi tämän kellon minulle ja kuuskytluvulla tämä oli melkoisen hieno, erikoinen, silloin ei vielä ollut isoja rannekelloja. Kello on hopeinen ja Idan nimikirjaimilla varustettu. Yksi mun rakkaimmista aarteistani.
Tämä on isäni tädin, Elinan, s. 1890 kello. Riipuksessa pidettävä, ja nimikirjaimilla varustettu tämäkin. Aivan ihana, niin kauniit viisarit, on taidolla tehty, käsityönä. Tätä en ole niin paljon pitänyt. Sain tämän kellon Elina-tädiltä kun olin jotain viisitoista, ei sen ikäisenä kaulassa kelloa pidetty, mutta nyt tämä on yksi rakkaimmista esineistäni.
Kelloon kuuluu tälläinen niinkuin kehys, että kelloa voi pitää ranteessa, mutta tämä on ruma, kaunis kello peittyy.
Aikalailla ihana, kirpparilta. Nyt pitää raivata tilaa tälle, ei näin kaunista voi ovien taakse kaappiin kätkeä.
Raidalliset kupit ovat Maisons du mode/sarjaa, kaksi euroa kappale, kaunis kohokoristelu. Punaiset mukit oli kymmenen senttiä kappale.
Nämä pyyhepitimet vai mitää nää on, voihan näissä roikuttaa ihan mitä mieleen tulee. Siis tosta sydämen kärjestä lähtee naru, missä on nipistin, ei näy kuvissa. Olivat vaan niin kauniit, että lähtivät mukaan. Nämä ostin kaupasta.
Pari päivää olin poissa kotoa, kun oli ostettu tuo vesiallas, ja en ihan kerennyt sitä laitella, niin ei isäntä malttanut antaa sen odottaa, oli mennyt noita kiviä siihen laittelemaan ja rikkonut tuollaisen lyhdyn. Minähän otin ja liimailin palasia yhteen.
Kuvat eivät nyt ole mitenkään hyviä, huonoja kuvakulmia. Etupihalla on kuunlijaa, tuon sitä tuohon altaan reunalle, että nuo kivet peittyvät. Noinhan tuo on suorastaan ruma. Mutta kun on niin kuuma, että ei noita hommia nyt jaksa tehdä, pääasia että veden solina kuuluu, sisälle asti. Se on niin ihana ääni, rauhoittavaa. Meillähän on tuossa vähän niinkuin pieni rinne tonne metsään, että kun oikein viitsisi, niin siihen saisi aika ihanan sellaisen puron jopa. Mutta tähän on nyt tyytyminen.
Maanantai-iltana täällä syömässä tyttären kanssa, ruoka oli kerrassaan herkullista ja palvelu ystävällistä ja ruokaseuralainen mieluisa. Mukava ilta merellisissä tunnelmissa.
Synttärilahjoja lisää. Kaikki mieluisia, kiitoksia.
