Raottelen sivuja hartaasti ja hitaasti

Ilona Pietiläisen kirja on aivan ihana.

Ei pelkästään kuvia, vaan kertomusta mukana.

Kuva ovat niin kauniita ja inspiroivia.

Mutta, ihan pakko sanoa, että oli todella vaikeata lukea näin isoa kirjaa.

Mietin vaan, että mikähän on ollut ajatuksena, kun näin kookas kirja on tehty.

Tästä kirjasta näin kannen jossain esitteessä ja sitten menin ja tilasin

sen itselleni kirjastosta. En sen enempää lukenut, että mitä kirja pitää sisällään.

Kansikuva oli siis niin houkutteleva, että se tehosi, ainakin minuun.

Mutta en mää nyt kyllä pääsiäismunia kutomaan ala, vaikka kaikenlaista teenkin.