Lapsuudenystäväni, todellinen sydänystäväni, miehensä ja kolmen lapsenlapsensa kanssa vieraili meillä tänään. Olemme niinsanottuja kesäystäviä. Hän asui siellä missä minun mummolani oli ja me olimme kaikki kesät mummolassa. Mummolani oli 19 km:n päässä Jyväskylästä, isä kulki sieltä töissä niin että koko kolme kuukautta joka kesä asuimme Kuohulla. Yhdessä oltiin kaiket päivät, en muista että koskaan olisi mitään riitaakaan ollut. Uimassa käytiin monta kertaa päivässä, teatteriesityksiä esitimme vanhemmillemme ja naapureille. Olin myös heillä usein yötä, aitassa. Heillä oli yksi lehmä ja kanoja. Ulkohuussiin mentiin kanalan läpi, se vähän pelotti, sen muistan. Usein myös hiihtolomalla olin heidän luonaan. Muutama vuosi tässä on mennyt, että ei ole niin usein käyty toistemme luona. Me useimmiten heidän luonaa, kun asuvat Jyväskylässä. Olemme suunnitelleet jo muutamana kesänä, että lähdemme kahdestaan kiertämään kaikki lapsuuden tutut paikat. Hänen miehensä on kuohulaisia ja heillä on Kuohulla miehen kotitalo käytössään edelleen. Kovasti on tämä Kuohu minua alkanut vetään puoleensa. Niin hyvät lapsuusmuistot sieltä on mieleen jääneet. Kesällä paistoi aina aurinko, oli lämmintä ja touhua riitti aamusta iltaan. Mummoni ompelujakkara ja piianpeili toi hänellekkin mummolani elävästi mieleen, niin ja käkikello, jonka minä maalasin valkoiseksi, hän muisti jopa paikan missä se mummolassani oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti