Kelloja kaulassa ja ranteessa!

Isäni tädin, Elina-tädin kello!

Aivan ihan!

Tätä vois siis pitää kaulassa ja ranteessa.

Olin kyllä onnekas kun tämän kellon sain!

Kyllä sitä niin ihailtiin!

Tässä kuvassa näkyy, kun kellossa on saranat!

Ja sitten tuo kehikko, se laitettiin ympärille silloin kun kelloa pidettiin ranteessa,

en muita enään minkälainen oli ranneke,

varmaankin joku nahkainen!

 

Itse pidin kelloa kaulassa, en koskaan ranteessa!

Kellon takana on oikein Elina-tädin nimikirjaimet kaiverrettuna.

Todella kauniisti kaiverrettu!

 

Ja viisarit niin herkät ja kauniit,

tuo pieni viisari on näköjään pudonnut.

Muistan, että usein aukaisin kellon ja kurkin sinne sisälle,

oli jotenkin niin hauskaa aukoa sitä!

 

Tämä kello on isäni tädin, Ida-tädin kellon.

Sain molemmilta tädeiltä kellot.

Tätä pidin tosi paljon,

ja tämähän oli siihen aikaan, 60-luvulla todella hieno,

ei silloin ollut vielä isoja kelloja!

Alhaalla vasemmalla näkyy hihnan jäljet

ja myöskin tämän kellon takakannessa oli Ida-tädin nimikirjaimet!

Minulla oli valkoinen nahkahihna tähän kelloon!

Ihana kello!

 

Tämä on myöskin Elina-tädin kello,

jo vähän modernimpi!

Mutta vetää pitää, jos aikoo käyttää!

 

Tämän olen sitten ihan itse ostanut!

Ja mikä ihmeellisintä,

kelloa en ole ainakaan kymmeneen vuoteen ranteeseen laittanut!

Mikä ihana vapaus olla ja elää ilman kelloa!

 

Kuvia lisää:

http://pisaraq.blogspot.com